Valoa Tupaan

Sohvaa on sisäänajettu noin vuoden ja olen tyytyväinen. Sohvan ja kankaan ulkonäkö on säilynyt hyvänä ja tyynyjä ei tarvitse pöyhiä ja nostella paikoilleen jatkuvasti. Sohvaan kuuluneet pitkulat selkätyynyt saivat häädön ja tilalle tuli miellyttävämpi setti uusia ja vanhoja tyynyjä.  Olohuoneeseen on eksynyt sekalainen sakki nojatuoleja, jotka ovat toistaiseksi saaneet olla paikoillaan. Haaveilen kunnostavani kauimmaisen nojatuolin käsinojat ja jalat vaaleammaksi, koska tämä jäi tekemättä aiemmin, kun verhoilin tuolin uudelleen.   Barktorp sohva  

Terassilla on uudet UV-suojatut matot ja muutamia syyskukkia. Inspiroiduin vihreistä ja valkoisista syyskukista, mutta seassa on vielä muutama sitkeä kesäkukka tuomassa väriä. Voi, kohta täytyy viedä tyynyt ja matot talvisäilytykseen ja terassin ilme muuttuu pelkistetyksi, talvea odottavaksi. Kunpa joskus saisi ne terassilasitukset, niin kalusteet olisivat säältä suojassa.    

Kuvissa vanha työhuone, eli uusi lastenhuone. Järjestys toimii hienosti, vaikka sänky onkin vähän ahtaasti paikallaan. Päädyimme jättämään vanhan työpöydän paikoilleen, koska se tarjoaa reilusti läksy/leikki tilaa.  Pöydän ääreen on tulossa kaksi koulutuolia, samoja mitä meillä on keittiönpöydän ääressä. Näin saamme juhlien aikaan kaksi tuolia enemmän pöydän ääreen, eikä tuoleja tarvitse erikseen säilyttää käyttämättömänä.  

Lastenhuoneessa, kuten muissakin huoneissa tapahtuu säännöllisesti pientä kalustevalssia. Lisäksi täytyy myöntää, että heti kuvien ottamisen jälkeenkin järjestystä on muutettu.  Katonrajassa oleva ihana pompulaviiri on uutuus, mitä kuvissa ei ole aiemmin näkynyt. Viiriin on yhdistetty kolme nauhaa, että pituus riittää koko huoneeseen. Viirin väritys menee kivasti samaan sarjaan huoneen muiden väriläiskien kanssa.    

Mainitsinkin aiemmin, että meillä on nykyään useampi työpiste. Kuvissa esitelty työpiste toimii pelkästään omassa käytössäni ja kaikki on mitoitettu minulle, joten ergonomia on erinomainen. Ulosvedettävästä näppäintasosta on kiittäminen isäntää, joka lisäsi näppäintason pöytävanhuksen rakenteisiin. Myös pöydän jalkoja jouduttiin hieman lyhentämään, että näppäintaso saatiin oikealle korkeudelle. Kaikki tekniikka on piilotettu pöydän alle, jolloin työpisteen yleisilme säilyy rauhallisena. Ensimmäisessä kuvassa työpiste on valmiina päivän töihin ja toisessa kuvassa suljettuna, eli ilta- ja viikonloppumoodissa.

Lundian kirjahylly on siitä kätevä, että sen käyttötarkoitusta ja ulkonäköä voi muokata melkein rajattomasti. Iso plussa myös siitä, että kirjahyllyn osia on saatavilla uutena, sekä käytettynä, jolloin  hintaluokkakin on hyvin huokea. Meidän hyllyn osat on ostettu käytettynä ja alkuperäinen väri oli lakattu puu. Kaikki osat on käsitelty mustaksi, joko spraymaalilla tai ihan normaalilla huonekalumaalilla.   Työtason hinnaksi jäi 35eur + maali, joka sekin löytyi valmiina kaapista. Lukki jakkara on uusi ja se sopii kivasti myös uusien keittiön tuolien kanssa, kun ruokapöydän ääreen tarvitaan varatuolia. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille.    

Useamman huoneen käyttötarkoitusta ja sisustusta on talven mittaan muokattu ja kohta alkaa olla valmista. Olohuoneeseen on siirtynyt alunperin lastenhuoneeseen hankittu tuoli ja myös sohvan takana olevaa kirjahyllyä on muokattu, koska siihen on tulossa työpiste. Jatkossa meillä tulee olemaan useampi työpiste, joita esittelen myöhemmin.    

Ruokailutilassa on jo hetken ollut käytössä uudet (vanhat) tuolit, jotka muistuttavat koulutuoleja. Tuolit löytyivät paikallisen yrityksen kierrätyspuolelta ja ne olivatkin olleet hetken ravintolakäytössä, ennen kuin päätyivät meille. Kyseessä on siis julkitilaan sopivat kalusteen, joten oletan näiden kestävän kotikäytössä normaalia paremmin.  Tykkään ulkonäöstä, muotoilusta (erinomaiset istua) ja tukevasta tuntumasta. Ainoa miinus tulee siitä, että rasvaiset sormenjäljet näkyvät tuolien pinnassa turhan hyvin, mutta tästäkin on selvitty. Sekään ei haittaa yhtään, että tuoleilla on hankala keikkua, eli yleensä kaikki neljä jalkaa pysyvät maassa, myös lasten käytössä.    

Peikonlehti kurottelee kattoon ja tähän asti se on kasvanut seinää vasten ilman tukea. Mittaa on niin reilusti, että kasvi oli pakko tukea jollain keinolla, ettei se vahingossa kaadu ja katkea. Yleensä peikonlehdelle käytetään sellaisia ruskeita kookoskeppejä, mutta itse en niiden ulkonäöstä välitä ja halusin näkymättömämmän ratkaisun. Kiinnitimme tuen suoraan seinään ja tukena käytettiin keittiötarvikkeille tarkoitettua tankoa, jollainen meillä on myös keittiötason päädyssä. Viimeisessä kuvassa näkyy kasvituki asennettuna seinään, mutta ilman kasvia.   Peikonlehdelle kasvutuki seinään