Siirry pääsisältöön

Istuinpäällisen verhoilu

Siirrän istuinpäällisen verhoiluohjeen vanhasta sulkemastani blogistani tänne. 

Ensimmäisenä tärkeimmät, eli työkalut. Vanhan verhoilun poistamisessa ja uuden asentamisessa käytin oheisia työkaluja. Kangassakset, Papukaijapihdit, minikokoinen sorkkarauta, niittari ja siihen sopivia niittejä (korkeus 6mm, mutta voisivat varmaan olla korkeampiakin). 


Ensin poistetaan vanha verhoilu, johon minisorkkarauta on oiva väline. Kuvan asettelu on vain malliksi, koska yleensä laitan sorkkaraudan kankaan ja puun väliin, jolloin käytän kangastakin apuna, että saan niitin toisen reunan irti puusta.
  


Kun niitin reuna on irroitettu, sen saa helposti pihdeillä irti. Irroita kaikki niitit ja alkuperäinen kangas, sekä tarkista tarvitseeko pehmusteita vaihtaa.


Kun istuinosa on valmis uudelle kankaalle, asettele kangas pöydälle ja istuinosa sen päälle. Tarkista, että istuin on keskellä, jolloin kangasta jää terpeeksi kaikille reunoille. Kangas niitataan yksi reuna kerrallaan (istuinosan etureuna ensin) ja kaksi ensimmäistä reunaa aloitetaan niittamaan keskeltä ja edetään keskimmäisestä niitistä ulospäin, että kangas pysyy tiukalla.


Ensimmäinen reuna on valmis. 

  
Seuraavaksi niitataan vastakkainen puoli ja aloitus niitti keskelle, niin että kangas vedetään napakaksi. Jatka niittaamista keskiniitistä ulospäin ja muista pitää kangas tiukalla keskiniittiin ja vastakkaisen puolen niitteihin nähden.

  
Kangas on niitattu istuinosan etu- ja takareunaan kiinni. Seuraavaksi käsitellään kulmat ja istuinosan sivut.
 


Istuimen nurkat niitataan, joko tekemällä kankaaseen kunnon taitos tai sitten alla olevan mukaisesti vetämällä kankaan tiukalle milli kerrallaan, jolloin nurkkaan tulee useampia niittejä.

  
Niitataan saman reunan molemmat nurkat, niin että kankaaseen jää keskelle mahdollisimman vähän löysää (huono esimerkki kuvassa). Jonka jälkeen koko reuna niitataan kiinni ja jälleen kangas pidetään napakkana, ettei päällypuolelle jää löysää kangasta.

  
Kun kaikki reunat on niitattu, kannattaa istuinosaa vähän painella käsin ja katsoa jäikö mihinkään kohtaa löysää kangasta, tässä vaiheessa voi vielä lisätä muutaman niitin tarpeen mukaan. Nurkat ei ole kovin kauniit, mutta kyllä tämä kotiverhoilijalle passaa. Päällypuolihan se on se jota esitellään ;)

  
 Valmis!

  
 

Kommentit

Suosittelen tekstejä

Peikonlehti

Peikonlehti kurottelee kattoon ja tähän asti se on kasvanut seinää vasten ilman tukea. Mittaa on niin reilusti, että kasvi oli pakko tukea jollain keinolla, ettei se vahingossa kaadu ja katkea. Yleensä peikonlehdelle käytetään sellaisia ruskeita kookoskeppejä, mutta itse en niiden ulkonäöstä välitä ja halusin näkymättömämmän ratkaisun. Kiinnitimme tuen suoraan seinään ja tukena käytettiin keittiötarvikkeille tarkoitettua tankoa, jollainen meillä on myös keittiötason päädyssä. Viimeisessä kuvassa näkyy kasvituki asennettuna seinään, mutta ilman kasvia.   Peikonlehdelle kasvutuki seinään    

Turvaportti portaisiin

Tähän väliin pari kuvaa meidän portaissa olevista turvaporteista. Itse en meinannut millään löytää tietoa, tai kokemuksia ei kiinteästi sijoitettavista turvaporteista, joten tässä avuksi muille, jotka tuskailevat saman ongelman kanssa. Päädyimme hankkimaan Baby Dan premier merkkiset turvaportit, jotka oli suunniteltu siihen, että kun ne poistetaan, kiinnityksestä ei jää jälkeäkään. Lisäksi ehtona oli, että toinen puoli piti saada asennettua tukevasti pyöreää tankoa vasten. Lisävarusteena myydystä y-kappaleesta kuva viimeisenä. Hankintapaikkaa en enään muista (muuttohässäkässä tilasin sieltä mistä halvimmalla satuin saamaan), mutta googelttamalla löytyy useampi vaihtoehto liikkeistä mitkä näitä myyvät. Tähänastisen kokemuksen perusteella olen tyytyväinen porttiin ja toivon että renkulat eivät paina seinään minkäänlaista jälkeä. Voin kertoa myöhemmin miten kävi. Portti on pääasiassa metallia, josta syystä hyvin jämäkän oloinen, lisäksi lukon avausmekanismi sisältää kolme eri asiaa ...